Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee...

Irwinin lurituksessa on vinha perä. Kauhistuksen tunteita lausahduksessa aiheuttaa se, että se tuntuu pätevän ihan kaikkeen: Niin palkkapäivään ja lomaan kuin ihan siihen tavalliseen työ- tai koulupäiväänkin. Vaikkei niitä "tavallisia" työpäiviä niin kovasti odotakaan, tuntuu joka päivä kuluvan niin nopeasti, ettei huomaamaan ehdi.

Harjoittelijana minulla on oikeus lomaan ja pekkasiin, tai vaihtoehtoisesti lomakorvaukseen ja johonkin, jota kutsun "pekkaskorvaukseksi". "Tuhlasin" yhden vapaapäivän kouluasioiden selvittelyyn, loput päätin ottaa rahana. Pekkaset halusin käyttää ihan vain lomailuun. Ja käytinkin tehokkaasti :)

Minä ja Tero lomailtiin sitten oikein kunnolla noin neljä päivää upeassa merimaisemassa. Oli ihanaa viettää noinkin pitkä aika melkein koko ajan kahdestaan :)  Toki meillä kävi vieraita ja sadepäivänä me käytiin "ostoksilla" suuren suuressa Uudessakaupungissa. Mökkeily kahdestaan oli kuitenkin se pääartikkeli. Kaikennäköistä tekemistä ja olemista riitti ihan tarpeeksi, vaikkakin kumpikin taisi tahollaan epäillä ajan käyvän pitkäksi. Hui hai!

Lauantai oli tosi hieno ja lämminkin päivä. Aurinko paistoi eikä tuullutkaan ihan hirvittävän paljon. Me lähdettiin paatiskelemaan johonkin saareen; mä keräilin haurua(meren pohjassa elävää kasvia) äitin kompostiin ja Tero keräili laattakiviä. Ajokkina meillä oli hurjan kokoinen pikkupaatti 5 hv moottorilla. Takaisin tulo oli huippuhauskaa, mutta pelkästään mun mielestä. Aina aallon edellä ja päällä paatti liikahti eteenpäin "valon nopeudella", mutta allon pohjalla vauhti tyssäsi kuin seinään. Hupaisaa :D

Sunnuntaikin oli tosi hieno päivä ja silloin ei tuullut melkein lainkaan. Merellä ei ollut edes aaltoja. Me lähdettiin taas paatiskelemaan, tällä kertaa vähän kauemmas. Me ajettiin Kajakulmille asti. Siellä on pieni majakka, niin pieni, ettei se ole edes majakka vaan loisto. Ja me otettiin piknik-kori mukaan. Me tutkailtiin saaresta noin viidesosa ja oltiin vaan. Ilma ja tuuli oli tosi lämpimät. Siellä oli niin hienoa!

Tänä aamuna oli sitten paluu arkeen, viimeiseen harjoitteluviikkoon. Viikon päästä alkaa koulu. Se on toisaalta kivaa, toisaalta masentavaa. Siellä odottaa niin paljon tekemättömiä tehtäviä, ettei tiedä miten ne ehtii kaikki tekemään. Masentavaa. Kivaa on kuitenkin se, että näkee kavereita taas pitkästä aikaa :)

Nyt menen ripustamaan pyykkiä ja suihkeliin ja sitten nukkumaan. Huomenna pitäis mennä mettään :)

Niin, ja se, mihin otsikossa viittaan: Lomapäivät tuntuivat pitkiltä ja ihanilta. Nyt vaan loman jälkeen on sellainen tunne, että mihin ne lomapäivät katosivat? Hmmmm....